Ihmislapsi, samoin kuin vaikkapa kissa, ovat luonnostaan uteliaita. Alkuun vanhemmat asettavat lapselle rajoja, joiden ulkopuolelle ei saa mennä. Portin ulkopuolella voi jäädä auton alle. Lapsen kasvaessa opetetaan uusi rituaali. Kun on kiltisti joulukuussa kun availlaan joulukalentereita, niin sitten jouluaattona tulee joulupukki ja tuo lahjoja. Alkuun lapsi uskoo vanhempiaan ja tottelee. Jossain vaiheessa joku luokkatoveri tai tarhakaveri pudottaa kammottavan uutispommin: ei ole olemassa joulupukkia! Kuulemma joulupukin parrat ovatkin vain tekopartoja. Sitten on vanhempien vastusteluista huolimatta osoitettava koulukaverin väittämä joko oikeaksi tai vääräksi ja kiskaistava pukkia parrasta. Kun petos paljastuu, alkaa kasvaa epäilys kaikkea muutakin vanhempien sinänsä hyvätahtoista kasvatusta kohtaan.

Hieman varttuneemmalle lapselle saatetaan opettaa varovaisuutta suhteessa tuntemattomiin karkkien tai muiden houkutusten tarjoajiin. Lapsia opetetaan usein myös pelkäämään pimeää. Jossain vaiheessa ihmisessä kasvaa halu ottaa asioista itse hieman selvää.

Uteliaisuus spiritualismia kohtaan

Lähes jokaisessa ihmisessä elää jotakin alkukantaisia pelkoja ja jopa kauhua aiheuttavia myyttejä. Musta kissa kun ylittää kadun tapahtuu jotain pahaa. Musta kissa ylittämässä tietä voi muistua mieleen vaikka kahden vuoden kuluttua kun jotain pahaa tapahtuu. Varmastikin musta kissa ylittämässä katua silloin ja sillä tiellä oli jonkinlainen enne. Nyt se sitten tapahtui.

Toisissa kulttuureissa erinäiset uskomukset ja myytit elävät syvällä. Indonesiassa eurooppalaiselta saatetaan kysyä vaikkapa: mitä teet, jos kuulet talosi toisesta huoneesta jotain ääntä? Mikäli siihen vastaa, että menee selvittämään mikä aiheutti äänen, ovat paikalliset ihmeissään. Toisaalta ottaen huomioon maan villieläimet, niin aikaisemmin kylissä on kannattanut pysytellä visusti huoneessaan. On toki aina mahdollista, että kyse on asuntomurrostakin. Tällaiset asiat eivät ole rationaalisille länsimaalaiselle mitään henkimaailman asioita.

Eräs indonesialaisissa vahvasti elävä käsitys on, ettei hiuksia saa leikata auringonlaskun jälkeen. Eräs television juontaja, joka käsittelee ohjelmassaan henkimaailman asioita, kumosi myytin toteamalla, että hiusten leikkaamista pimeällä oli aikaisemmin pidetty huonona asiana, koska valaistus oli ollut heikkoa. Siis kyse olikin vain siitä, että huonon valaistuksen takia ei pitänyt leikata iltaisin. Kuitenkin tällaisesta asiasta oli kasvanut ihmisille sellainen uskomus, että se aiheuttaisi huonoa onnea tai vastaavaa. Koulutustaso nousee maassa kohisten ja monia pelkoa aiheuttavia uskomuksia kumoutuu.

Pelottavat asiat kiehtovat, mutta myös orjuuttavat

Euroopassa on aina ihmisiä, joita kiehtoo tutustua pelottaviin asioihin. Jopa pahuus ja satanismi keräävät seuraajia uskontonsa menettäneiden keskuudessa. Tänä päivänä uskontoon turvaaminen nähdään takertumisena epätoivoisesti näkymättömään Jumalaan. Ennen ihminen, joka turvasi Jumalaan saattoi olla peloton. Hän uskoi, että vain sellaiset asiat saattoivat tapahtua, jotka Jumala salli. Usko oli siis asia, joka valaisi pimeyden tieltään. Asiat jätettiin Herran haltuun.

Nykyisin kaikenlainen magia on fantasiakirjallisuuden myötä tullut osaksi nuorison ajanvietettä. Ihmisellä on siis ikuinen uteliaisuudesta lähtevä tarve perehtyä ihmismielen pimeisiin puoliin. Rikostarinat osaltaan saavat ihmiset pohtimaan normaaliutta. Tietyt rikokset menevät tämän normaaliuden rajan ulkopuolelle. Ne edustavat pahaa ainakin amerikkalaisissa dekkarisarjoissa. On vielä inhimillistä, että mies riidan päätteeksi saattaa tappaa. Tästä voi katumalla nousta vielä normaaliin elämään kiinni. Suomessa ei ole kuolemantuomiota, sillä se nähtäisiin kostona. Toisaalta sellainen saattaa olla pelote normaaleille ihmisille. Massamurhaajat ja täydellisen kieroutuneet ihmiset eivät sellaista edes pelkää.

Kuolemantuomion olemassaolo saattaa toisaalta saada pienemmänkin rikollisen yrittämään pakoa vaikka ampumalla poliisin. Päätös voi tapahtua hetken mielenjohteesta ja päihteiden alaisena.

Rikollinen maailma kahlitsee heikkoja ihmisiä alleen. Kaikki eivät ajaudu sellaiseen maailmaan omasta tahdostaan. Osalle nuorista kaikki alkaa seikkailunhalusta. Kun ajautuu huonoon kaveripiiriin, niin elämä vaihtuu pelkojen sävyttämäksi. Pienestä jännityksen hakemisesta muodostuu elämää kahlitseva pelkojen kierre. Jotkut nuoret saattavat alkaa palvomaan pahuutta ja keittää kissoja rituaalina. Se tie ei myöskään lupaa hyvää. Samalla tavalla vaarallisten päihteiden käyttö on jotain sellaista, jota ei uteliaisuuttaan kannata kokeilla.