Perinteisiä arvoja ja asioita kannattanut patriootti suosi aikoinaan vaikkapa lihapiirakkaa makkaralla grillistä tai lihapullia ja perunamuusia. Ihanne oli tietenkin se, että oli vaimo, joka kokkasi ruokaa. Raskaita töitä puurtanut mies oli tyytyväinen, kun lautasella oli sellaiset 4-7 perunaa ja siinä esimerkiksi ruskealla kastikkeella höystettyä lihapullaa tai makkaraa kylkeen.

Torstaisin piti saada hernekeittoa ja pannukakkua. Illalla piti asettua nukkumaan vaimon viereen kasvot vaimoa kohden. Herneiden aiheuttama paine vatsassa kun saattoi aiheuttaa ääni- tai hajuhaittoja.

Jossain vaiheessa Suomessakin saattoi pääkadun varrelta löytää useamman pitserian ja kebab-paikan. Perinteistä suomalaista kotiruokaa ei juurikaan ole enää tarjolla ravintoloissa, eikä sen puoleen helppoa ole löytää sellaista vaimoa, joka kokkaisi sellaista. Thaimaalainen nainen saattaa oppia suomalaisia reseptejä, mutta siinä tulee uusia kulttuuriseikkailuja matkan varrella. Sulattaako suomalaista perinneruokaa vaativa patriootti sitten kaiken muun kulttuurishokin, jotta makuhermot saavat sitä tuttua ja turvallista äidin tekemän oloista perinneruokaa?

Kanarian saarilta tai Espanjan aurinkorannoilta saattaa löytää paremmin perinteistä suomalaista ruokaa kuin vaikkapa Helsingin keskustasta. Ulkomailla mieli halajaa kotimaisiin tunnelmiin ja makumuistoihin. Jopa Pattayan kaupungissa saa suomalaisia lihapiirakoita.

Eräs suomalainen sai Kuala Lumpurin kaupungissa spaghetti Bolognesea, mutta hänen pettymyksekseen siinä oli porkkanoita joukossa. Kauheaa pyhäinhäväistystä! Suomeen palattua reissussa ollet miehet tarkastivat LIDLin bolognese-kastikkeen ja löysivät siitäkin porkkanaa. Äidin resepti taisikin olla sovellettu. Lopullista totuutta ei siis voitu varmistaa.

Etnisen ravintolatarjonnan muutos Suomessa

Onko suomalainen ravintolatarjonta sitten muuttunut? Maassamme oli 1980-luvulla löydettävissä venäläistä ruokaa. Osa suomalaisista projektitöissä Neuvostoliitossa olleista oli tottunut syömään vaikkapa borsh-keittoa. Suomalaiset vodkaturistitkin oppivat syömään venäläistä ruokaa. Taisi venäläisyys olla jonkinlainen muoti-ilmiökin taitelijapiireissä jäänteenä 1970-luvulta.

Toisaalta useissa kaupungeissa oli kreikkalainen ravintola. Suomalaiset turistit olivat löytäneet Kreikan ja avioliittojen myötä maahamme perustettiin kreikkalaisia ravintoloita. Mannerheimintiellä Helsingissä aloitti myös eräs intialainen ravintola. Niitä ei tosin juuri muualta Suomesta löytynyt siihen aikaan.

Lahden kaupungissa saattoi 1980-luvulla käydä syömässä perisuomalaista ruokaa vaikkapa Syväri- nimisessä ravintolassa. Myös Jännä Jussi -niminen ravintola tarjosi perisuomalaista ruokaa. Kunnon ruokapaikkoina olivat Seurahuone- ja Toro- nimiset pihvipaikat. Carrols-niminen burgerpaikka löytyi kaupungista silloin. Pitsaa sai kalliilla hinnalla nykyaikaan verrattuna ja löytyipä kaupungista kreikkalainenkin ravintola.

Katse eteenpäin ja makumaailmalliseen seikkailuun

Tänä päivänä kaupunkilainen ihminen alkaa olla Suomessakin siinä tilanteessa, että ruokailu on otettava seikkailuna. Intialainen tai thaimaalainen ravintola löytyy melko helposti. Kebabit ja pitsat ovat olleet nuorison suosimaa ruokaa jo pidemmän ajan.

Englantilaiset jalkapallon katsojat, siis ihan perusbrititkin, ovat tottuneet syömään intialaista currya. Sitä on ollut saatavilla jo pidemmän aikaa. Vanhemman polven britit muistavatkin, että vielä 1960-luvulla jopa rautatieasemilla oli intialaista currya. Siis imperialismin aikana intialainen ruoka oli muuttunut monen britin perusruoaksi. Tätä perinnettä jatkettiin vielä 1960-luvulla. Sitten tuli jonkinlainen asteittainen katkos.

Etninen ruoka ei ole enää vaikeasti saatavilla olevaa ja lisäksisen hinta on kohtuullisia. Tämän päivän Suomessa ei enää vedetä lärvejä ja tankata illan päätteeksi lihapiirakoita ja Suomi-makkaroita. Nykyään saatetaan syödä kunnollista etnistä ruokaa jo alkuillasta. Siinä kokee pientä seikkailua. Kyse on makumaailmallisesta seikkailusta. Entisaikaisessa Suomessa – siinä tarunhohtoisessa Kekkosen kauden Suomessa – oli suurta seikkailua katsoa, syntyikö tappelu paikallisen grillin edustalla loppuyöstä. Aika suuri todennäköisyys oli päästä aitiopaikoille tai jopa itse kehiin. Taksijonossa kiilanneilta putosi hampaita säännöllisesti.

Netissä kaivataan takaisin niihin aikoihin. Etnistä ruokaa halutaan kuitenkin. Mämmilautanen tai kaurapuuro jos laitetaan nykynuoren nenän alle, niin kummasti alkaa tulla kebabia ja pitsaa ikävä. Parempi vain seikkailla mukana tässä Suomessakin eteen avautuvassa makumatkailussa.