Frida Pelin hiihti yli Grönlannin kuuden hengen naisjoukossa. Jääkarhuja he eivät kuitenkaan nähneet, joka tavallaan harmi – kuinka siistiä olisi pystyä sanomaan, että on tavannut jääkarhun! Elämys oli muuten äärimmäisen mahtava.

Luokanopettaja Frida Pelinin intohimona on ulkoilmaelämä sen monissa muodoissa. Hän viihtyy äärimmäisen hyvin luonnossa ja hän meloo, vaeltaa ja hiihtää. Huhtikuussa ja toukokuussa hän suoritti isoimman haasteensa mitä tulee ulkoilmaelämään ja hiihti Grönlannin yli kuuden naisen retkikunnassa.

570 kilometrin hiihto ja muutama ongelma

Tämä oli toinen suomalainen retkikunta joka on hiihtänyt Grönlannin yli. Pelin on itse osallistunut retkikuntiin Vatnajökullilla ja Svalbardilla joihin on kuulunut sekä naisia että miehiä. Grönlannin retkikunta ei eronnut Pelinin mielestä mitenkään näistä, joten miehiä ei sen koommin tullut ikävä. Nyt kaikki sai tehdä tehtäviä joita ehkä sekaryhmässä naiset eivät ole tehneet.

Kuusi naista lähti hiihtämään 25.4 Kangerlussuaqista, Grönlannin länsirannikolta. Kolmekymmentä päivää myöhemmin viisi heistä hiihti jäävuorta alaspäin Isortoqiin, Grönlannin itärannikolle. Retkikunta siis pääsi maalin asti, mutta ei ilman huonoa tuuria, sairastelua, helikopterin apua ja rajuilmaa.

Yksi retkikunnasta sairastui jo ensimmäisen viikon aikana vatsatautiin. Retkikunta yritti jatkaa matkaansa ja muut naiset auttoivat kantamusten kanssa, mutta sairastuneella ei ollut tarpeeksi voimia, joten hän ei pystynyt jatkamaan matkaa. Tilanteessa ei auttanut muu kuin kutsua pelastushelikopteri paikalle. Odotuksesta tuli kuitenkin pitkä sillä retkikunta oli pysähtynyt paikkaan jossa oli paras auringonvalo ja hiihtokeli, mutta rannikolla oli rajuilma jossa helikopteri siis oli ja se ei sen vuoksi päässyt lähtemään. Retkikunta sai odottaa kolme päivää helikopterin saapumista.

Isot kantamukset matkassa mukana

Kuukauden hiihtoretki on erittäin raskas jopa hyväkuntoiselle ihmiselle. Omat kantamukset pitää vetää perässään pulkassa koko matkan ajan. Kahden makuupussin, teltan ja vaihtovaatteiden lisäksi perässä vedettävänä oli polttoaine ja ruoka. Koska energiankulutus on iso tällaisella matkalla, oli Pelinillä mukana muun muassa kolme kiloa voita, leipää, puuroa, kuivattua lihaa, meetwurstia, pastaa, kahvia, suklaata ja pähkinöitä. Vettä onneksi oli joka puolella, mutta lumi piti keittää ennen juomista. Ja keittäminen vaati polttoainetta, joten sen kanssa piti olla säästeliäs.

Pelastushelikopterin odottaminen oli henkisesti reissun raskainta aikaa. Tällöin Pelin lepäsi ja kuunteli podcasteja sekä keräsi voimiaan. Sää olisi ollut täydellinen hiihtosää, mutta he eivät saaneet lähteä hiihtämään. Tämä oli stressaavaa sillä lepopäiviä olisi pitänyt säästää siksi kun on lumipyryä. Silloin on vaarallista hiihtää koska ei näe mitään ja silloin saattaa saada paleltumia.

Hiihtoretki Grönlannissa oli kisa kelloa vastaan osaksi koska lentoliput ovat ostettuna ja siksi, että polttoainetta ja ruokaa on vain rajoitettu määrä. Tämän tyyppinen matka ei ole tarkoitettu kaikille. Kunnon pitää olla hyvä ja kokemusta täytyy myös olla.

Ennen reissua

Retkikunta tapasi muutamaan otteeseen ennen matkaa jotta he tutustuisivat toisiinsa. Jäävuorella täytyy pystyä luottamaan toisiinsa sata prosenttisesti. Retken aikana oli öitä kun tuuli kääntyi ja yksikin teltta meinasi vajota täysin lumen alle. Tuolloin ei kukaan protestoinut sitä, että täytyi nousta ylös ja ryhtyä siirtämään telttaa myrskyn keskellä. Yhteenkuuluvuuden takia onnistui retki erittäin hienosti.

Ennen reissua naiset pitivät treenipäiväkirjaa jota kaikki pystyivät seurata mukana. Kesällä treeni koostui muun muassa autonrenkaan vetämisestä. Autonrengas oli täytetty kivillä. Vaatimuksena ennen reissuun osallistumista oli 100 tuntia vetotreeniä. Jäävuorella tarvitaan voimaa ja kestävyyttä.

Hiihdon aikana naisilla oli minuuttiaikataulu. He hiihtivät 50 minuuttia ja lepäsivät 10. Levon aikana täytyi syödä jotain ja juoda vettä.

Lento kotiin myöhästyi parilla päivällä sääolosuhteiden takia, mutta Pelin kerkesi kotiin ennen koulun lopettajaisia.