Joissain kulttuureissa elämä nähdään matkana. Usein tämä matka tapahtuu sielun matkana syntymästä kuolemaan. Islamin uskon alkuaikojen muslimeista vain pieni osa kuoli Mekan tai Medinan alueella. Suurin osa kuoli niin sanotulla Jumalan tiellä, eli ihanne saada ruumis kotiseudun multiin ei ollut siinä elämänmuodossa korkealle arvostettua. Matkailu ja kulkeminen ovat aina kuuluneet kiinteästi jokaisen henkisesti eteenpäin ponnistelevan ihmisen kasvutarinaan.

Islamilainen kukoistuskausi on täynnä tarinoita suuren luokan seikkailijoista. Eräs tunnetuimpia on Sindbad merenkulkija. On muistettava, että maailmanmatkaaja kohtasi paljon vaaroja. Oli siirryttävä kultuuripiiristä toiseen. Oli erilaisia luonnonoloja. Villit eläimet ja hurjat merenkäynnit olivat alituiseen uhkana.

Länsimaisen kulttuurin legendaarinen matkailija oli Marco Polo. Monet muut vähemmän tunnetut seikkailijat ovat olleet omana aikanaan legendoja ja innoituksen lähteitä. Esimerkiksi Jean Baptiste Tavernier oli ranskalainen maailmanmatkaaja, joka eli vuosikausia myymällä timantteja Mogulien hallitsemassa Intiassa 1600-luvulla.

Reppureissaaminen lähes jokaisen ulottuvilla

Eurooppalaiset reissaavat tänä päivänä laajoina massoina. Enää ei edetä tuntemattomille alueille. Matkaajat kokevat olevansa turvassa. Siitä huolimatta kaikenlaisia asioita saattaa tapahtua matkaillessa. Taudit ja vastaavat koettelemukset kuuluvat osana pitkäaikaista reppureissaamista. Pohjoismaalaiset naiset tai tytöt saattavat lähteä tyttöporukassa tai kahden tytön voimin vaikka Kaakkois-Aasiaan. Matka-ajat saattavat kestää kolmesta kuukaudesta vaikka puoleen vuoteen. Jotkut käyvät Australiassa tai Uudessa-Seelannissa töissäkin siinä välissä. Niinpä kokonainen välivuosikin on nykyisin mahdollista viettää matkaillessa halvempien kustannusten maissa.

Osasta reppureissaajia tulee jonkinlainen oma vaelteleva nomadilaumansa. He menevät kesäksi töihin vaikkapa Alaskaan kalastelemaan tai rakennustöihin Lontooseen. Sitten kun rahaa on taas säästetty, on aika lähteä lämpimiin maihin. Kun kerran tällainen matkailukipinä lähtee käsistä, alkaa osa suunnitella elämäänsä halvoissa majapaikoissa eri puolilla maailmaa. Toiset saattavat suunnitella olevansa tietyssä kaupungissa seuraavien MM-jalkapallokisojen aikaan tai kokemassa formulakisat matkansa varrella.

Monella on haaveensa matkakirjojen kirjoittamisesta. Tänä päivänä blogin pitäminen on helppoa ja parhaimmillaan niiden kirjoittamisellakin voi saada lisätuloa ja samalla seikkailla maailmalla hieman pidempään. Toisilla saattaa olla kotikonttori mukana läppärissään. Sitähän voi tehdä jotain rutiinitöitä ja istua verkkosängyllä. Työpäivän lepuuttelun jälkeen voi sitten lähteä iltaisin satuun ja seikkailuun.

Uusiin ihmisiin tutustuminen ja erilaisissa kaupungeissa seikkaileminen on monella tavalla turvallista nykyisin. Mikäli kulkee vaikkapa Kuala Lumpurissa tai Singaporessa, ovat olot melko turvallisia. Erityisesti jos liikkuu muiden matkailijoiden kanssa.

Extreme-seikkailua vaarallisilla alueilla

Hieman karaistuneemmat matkailijat hakevat suurempia kokemuksia. He eivät lue ulkoministeriöiden matkustusvaroituksia muuten kuin korkeintaan haasteena. Kaikkein räikeimmän punaiset seudut kartoilla pitää kokea ennen kuin kuolee. Pakistanin heimoalueille on päästävä tutustumaan.

Osa haluaa mennä viidakkoon ja koettaa pärjätä sellaisessa ympäristössä tai ainakin kokeilla pitkiä vaelluksia niissä. Afrikassa safarit saattavat mennä aivan leijonien pesimäalueille. Leijonan kuuman huohotuksen haistaminen vaikkapa raollaan olevasta auton ikkunasta takaa varman elämyksen.

Monelle maailmalle seikkailemaan lähtevälle on itsestään selvää se, että kannattaa välttää typeryyksiä. Eräs typerin asia ovat huumeet tai päihteet. Madventures-ohjelmassa seikkailuun kuului erinäisten päihteiden testaaminen eri puolilla maailmaa.

Intiaan hippien kanssa matkailemaan lähteneiden keskuudessa kuolleisuus on kohtalaisen suurta. Tänä päivänä voi surullisesti seurata sitä, kuinka turistejakin raiskataan Intiassa. Euroopasta pois lähtevän naisen ja miksei miehenkin on syytä hieman katsella, minkälaiseen seuraan lyöttäytyy erityisesti yöaikaan.

Matkailussa on aina jonkinlaisen seikkailun tuntua. Ihminen kokee merkitsevänsä jotain, silloin kun elämä on muutakin kuin pelkää kellokortin leimaamista. Luontoa voi aistia uudella tavalla. Seikkailua voi kokea pelkästään suomalaisessa metsässä.

Onko siis matkailussa myös mukana jotain itsestään löytämistä? Ihminen kehittyy haasteiden ja seikkailun kautta. Yksin matkatessa on pakko tutustua koko ajan uusiin ihmisiin. Tämä pakottaa myös tuntemaan ihmisten aikeita. Samalla ihminen oppii itsestään koko ajan jotain uutta. Myös matkaseuralaisesta aukeaa uudet puolet reissatessa.